Ei hyvin. Ero on paljon vaikeampi prosessi kuin osasin odottaa. Tai siis - asia olisi mennyt varmasti pehmeästi, jos ei olisi paljastunut mitään yllättävää. Ero itsessään ei siis ole shokki tai kriisin paikka, mutta kun paljastui, että tuolla toisella on ollut suhteemme aikana jo toinen nainen (yhteinen tuttumme) ja hän käy melkein joka päivä tapailemassa tätä, aiheutti sitten romahduksen. Huokaus. En tajua miksi otan asian niin rankasti, eihän sillä pitäisi olla väliä, kerta molemmat halusivat erota. Silti se tuntuu jotenkin loukkaukselta, petokselta, siltä että olen ihan arvoton. Itse siis olen ihan romuna, kun toinen on ihan pilvissä uudesta ihastuksestaan ja elämä on kauneimmillaan hänelle. Eikä auta, että tuo asuu vielä edelleen samassa asunnossa (ei ole vielä löytänyt sopivaa uutta) - muuttaisi jo pois, niin pääsisin oikeasti käsittelemään tämän eron ja nousemaan näistä paskoista fiiliksistä. Elämä on ihan pysähdyksissä, opparinkaan kirjoittamista en pysty edes harkitsemaan. Samalla kun toivon, että se löytäisi asunnon ja muuttaisi ulos, tajuan että olen taloudellisesti ihan kusessa siitä hetkestä lähtien. Mutta asioilla on aina tapana järjestyä. Onneksi mulla on ihan mahtava paras ystävä tukena. Ja sairaslomaa töistä. Ja rauhoittavia. Paino on pudonnut neljän päivän sisällä 2 kiloa, tilanne etoo niin pahasti etten oikeastaan ole syönyt mitään. Nyt täytyy jotenkin onnistua vaan päästä eroon tästä tunkkaisesta fiiliksestä ja nähdä positiivisia asioita. Mikään ei kyllä kiinnosta ja ensimmäistä kertaa elämässäni on ollut tilanne, että jonkin elämän kriisin takia olen tilapäisesti työkyvytön. Hävettäisi, jos jaksaisi kiinnostaa. Haluan kyllä käydä töissä, mutta alituiseen vollottava asiakaspalvelija ei ehkä ole se paras mahdollinen.
Taloudellisesti: tämän ja ensi kuun olen söpösti ilmaistuna lirissä. Rahaa tälle kuulle on jäljellä noin 20 euroa, johtuen lähinnä siitä että olen tehnyt muutamia hankintoja kotiin eromme jälkeen (joku ehkä pärjäisi ilman sänkyä ja kahvinkeitintä, itse en). Helmikuun budjetti on jo nyt miinuksella 70 euroa, eikä siinä ole edes mukana mm. ruokaostoksia. Toivon, että ulosottomiehellä on edes jonkinlainen sydän ja antaa edes vähän avitusta ulosottoon ensi kuussa - tästä kirjoitinkin aiemmassa postauksessa, että kun kysyin asiaa, oli vastaus aika epämääräisen kylmä. Vanhemmat sponssaavat varmasti jonkin verran, ehkä satasen. Lisäksi tulen olemaan oikeutettu asumistukeen, vaikkakin tulojeni takia hyvin pieneen sellaiseen, ehkä muutamaan kymppiin. Raha-asioiden takia minulla on kelalta perinnässä myös parin tonnin edestä opintotukia (ja lisää pamahtaa tuohon saldoon varmaan tänä keväänä), joten tuosta asumistuesta varmaan iso osa menee automaattisesti tuon opintotukivelan lyhentämiseen.
Että sellaista, todella stressintäytteistä uutta vuotta minulle. Eroaminen tuntuu ihan paskalta, mutta pakkohan tämän on helpottaa.
