Miten selvitä pikavippikierteestä?

Kauhean tylsä, lohduton, ja monille varmasti myös mahdottomalta tuntuva vastaus, jos kierre on jo alkanut - mutta näin se valitettavasti tapahtuu: Älä ota (enää) pikavippiä.

Ostat rahaa kalliilla hinnalla ja kaivat itsellesi taloudellista hautaa niitä ottamalla. Eli kun sinulle iskee rahantarve yhtäkkiä, pysähdy miettimään: tarvitsenko tätä rahaa, vai haluanko vain juuri nyt jotain? Valitettavan usein kulutuspainotteisessa elämäntyylissä ylläpidämme törsäilyimagoa velalla. Lisäksi ostamme itsemme tyytyväisiksi, tajuamatta, että nämä hankinnat eivät tee meitä sen onnellisemmaksi kuin mitä olimme ennen hankintoja. Kulutuksesta humaltuva mieli voi saada sinut jopa uskomaan, että kyllä, kyllä sinä tarvitset nyt satasen tai pari uuteen älypuhelimeen tai vaikka reippaampaan irtiottoon viikonloppuna. Helposti saatavilla oleva laina kostautuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, kun on takaisinmaksun aika.

Velkarahalla saatetaan itse lääkitä ahdistusta, huonoa oloa, tajuamatta, että juuri tästä velaksi elämisestä se ahdistus ja huono olo ainakin osittain kumpuaa. Tottakai se stressaa, jos joka kuukausi koet, että joudut ottamaan velkaa. Kun saat kierteen katkaistua, et välttämättä törsäile samalla tavalla - mutta huomaat, että olosikin on parempi. Oman rahatilanteen tarkastelu saattaa olla aluksi shokki, kun tajuaa, mihin kaikkeen ei oikeasti ole varaa - mutta toisaalta, kun saa velkansa hoidettua, voi olla jopa yllättynyt, kuinka lähelle haluamaansa elämäntyyliä voi päästä suunnittelulla ja sinnikkyydellä. Tuskin kukaan pikavipeillä ostaa uutta autoa tai kartanoa, pikavipeillä haetaan nimenomaan nopeita, pieniä nautintoja - ja jos nämä ovat asioita, jotka merkitsevät sinulle jotain, kykenet kyllä kustantamaan ne ilmankin pikavippejä ottamalla raha-asiasi haltuun.

Kun kyse on vain rahankäytöstä hankintojen tai palvelujen vuoksi, moni järkevä kykenee tässä kohtaa erottamaan rahan todellisen tarpeen vain sen käyttämisen halusta ja voi olla ottamatta pikavippiä. Tilanne onkin hurjempi, jos rankalla työllä ansaittu palkka on heti palkkapäivän jälkeen törsätty hupiin, ja pikavippejä tarvitaan nyt pakollisten kulujen (vuokra, laskut, ym.) maksamiseen. Jos tunnistat itsesi tästä, tilanne ei ole mahdoton: sinun on kyettävä rauhoittumaan, pyydettävä maksuaikaa laskuillesi, kysy apua sukulaisilta (jos tämä on vaihtoehto - tiedän, ettei aina ole), ja jos sinulla on säästöjä (joita tuskin kyllä on, elämäntyyli kun on minullekin valitettavan tuttu menneisyydestäni), käytä niitä saadaksesi rahatilanteesi "nollattua". Jos olet toistaiseksi välttynyt maksuhäiriömerkinnöiltä, se ei ole juttu eikä mikään saada maksuaikaa laskuille - monet kokevat tällaisten puheluiden soittamisen vaikeaksi asiaksi turhaan. Käy läpi tavaroitasi ja myy itsellesi tarpeettomia pois. Älä koita tienata, vaan pelastaa rahatilanteesi. Ja kyllä, hetken aikaa tuntuu jopa siltä että olisit aivan rahaton vaikka käyt töissä. Et ole oikeasti näin peeaa ja huomaat sen kun vippien maksut ovat pois to-do-listiltä.

Jos pikavippejä on paljon, monet harkitsevat pankista yhtä suurempaa lainaa näiden kuittaamiseksi. Tämä on mielestäni sekä hyvä tai huono asia, riippuen ihan ihmisestä. Ensinäkin todella monet jatkavat pikavippikierrettään siitä huolimatta, että yhdellä lainalla on se jo yritetty pysäyttää. Melkein uskallan sanoa, että jokainen tietää itsestään jo ennen lainan hakemista, jatkuuko kierre vai ei. Itselläni takaajana lainassa oli vanhempani (en olisi muuten opiskelijana, osa-aikaisena työntekijänä sitä pankiltani saanut) ja olin erittäin motivoitunut saamaan lainan avulla raha-asiani kuntoon, mutta lainaa hakiessa en ollut täysin tietoinen velkatilanteestani. Haimme siis liian pientä lainaa, ja kun seuraavassa kuussa tuli sellaisista pikavipeistä perintäkirjeitä joita en ollut huomioinut, minun olisi pitänyt selvitä sekä lainan erämaksusta, että näistä pikavipeistä ja näin se kierre jatkui. Monesti neuvotaan, että talousongelmaisen pitäisi viimeiseksi sotkea lähimmäisensä rahasotkuihinsa (mm. näin, että lainaa takaavat muut ihmiset). Olen kyllä samaa mieltä - vaarana on, että omat rahasotkut alkavat vaikuttaa myös muiden talouteen. Itselläni kuitenkin tuo vanhempieni takaus puskee minut hoitamaan lainaa joka kuukausi, vaikka se ulosottomaksujen kanssa tekee todella tiukkaa. Jos laina olisi vain minun nimissäni, olisin varmaan päästänyt sen jo ulosottoon, mutta näin on parempi. Kai tämä riippuu ihmisestä ja omasta moraalista. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos omat hölmöilyni aiheuttaisivat ongelmia perheelleni.

Luin jostain, että yksin elävälle ihmiselle pitäisi periaatteessa riittää noin 1000 euroa kuussa elämiseen (olettaen, että ei asu pääkaupunkiseudulla). Monien mielestä tämä summa on varmaan käsittämätön ja se johtuu juuri siitä, että "eläminen" on niin yksilöllinen käsite. Onko parempaa "elämistä" maksaa ydinkeskustan kaksiosta, vai riittäisikö tilava yksiö kävelymatkan päässä keskustasta? Onko parempaa elämistä ostaa ruokakaupasta "sitä miltä tuntuu" usealla sadalla eurolla kuussa (ja silti sinulla on olo, ettei kaapeissa ole oikein mitään ruokaa) sen sijaan, että suunnittelisit syömisesi ja voisit saada ruokakulusi helposti alle 200 euron? Onko "eläminen" parempaa kun notkuu joka viikonloppu baarissa ja pyhittää yhden päivän darrasta palautumiseen? Oma elämiseni maksaa suurin piirtein 900-1000 euroa kuussa, mutta voisin helposti nipistää 100-200 euroa siitä kuukausittain pois. Tottakai välillä tuntuu siltä, että olisipa enemmän rahaa sellaiseen vapaaseen elämiseen, ettei joka euroa tarvitsisi aina laskea. Mutta toisaalta: miksi ihmeessä? Eikö juuri se vapaa törsäily ole sitä, mikä alunperin minut ulosottoasiakkaaksi ajoi.

Ulosoton jouluterveiset

Laitoin sähköpostia ulosottovirastoon kysyäkseni mahdollisuudesta ylimääräiseen maksuvapaaseen kuukauteen, vedoten pian muuttuvaan elämäntilanteeseen ja sen mukana tuleviin hankintoihin. Tulorajaulosmittauksessa tällaisia maksuvapaita on siis vuodessa kaksi, mutta näiden lisäksi niitä on saatavissa maksimissaan kolme, jos on jokin erityinen syy. Aika väljästi asia on laissa ilmaistu, eli käytännössä on virkailijasta kiinni, myöntääkö hän maksuvapaan vai ei. Itse maksan vapaaehtoisesti ulosottoon palkastani rahaa eli minulla on "maksusuunnitelma" olemassa ulosottoa varten, joten en tiedä miten tämä sääntö pätee minuun - mutta nuo maksuvapaat (2) olen saanut ja jos ulosmittaus tehtäisiin suoraan palkastani, tulorajaulosmittaus se olisi pienestä palkasta johtuen. Ehdotin, että laskisin mitä hankinnat tulevat maksamaan ja maksaisin erotuksen ulosottoon siitä rahasta, minkä muuten maksaisin palkastani. Aika ajoissa kyselin (hankinnat tarpeellisia helmikuusta alkaen) ja kyse on ehkä noin satasesta - mutta pienituloisena se satanenkin on aika kriittinen summa. Aika kylmästi tuli vastaus että tee ensin hankinnat ja katsotaan asiaa sitten. Millä rahoilla?

Olen pian kahden vuoden ajan asioinut ulosottovirkailijan kanssa ja pyrkinyt joka kuussa maksamaan hieman enemmän, kuin on tarve - ja tosiaan ilman ongelmia, ilman pakottamista, ajallaan heti palkkapäivänä. Kyselen asiaa uusiksi tammikuussa. Täytyy kuitenkin todeta, että aika kylmää touhua, jos ei voida joustaa tuon verran - eihän niitä velkoja anneta satasen edestä anteeksi, joudun minä ne edelleen maksamaan. Nooh, on aika nöyryyttävää, jos joudun vanhemmiltani kinuamaan satasen kodin hankintoihin, mutta onneksi on se oljenkorsi olemassa - kaikilla ei ole sitäkään. Minulla on myös maailman ihanin vuokranantaja: tilanteestamme kuultuaan ehdotti samantien, että vuokraa pienennettäisiin nyt kun jatkossa asunnossa asuu vain yksi (vesi ja sähkö kuuluvat vuokraan) ja sanoi myös että voin maksaa viiveellä vuokran jos on rahallisesti tiukkaa asian johdosta. Vuokran viivästys ei tietenkään tule kuuloonkaan (ei minulla ole myöhemmin vuokraa varten sen enempää rahaa kuin nytkään), mutta tuo vuokran pienentäminen oli tosi huojentava uutinen. Muutama kymppi - vuodessa useita satoja euroja.

Kurssimuutoksia elämässä

Tämä on ollut jo tovin mietinnän alla (siksi en ole kirjoittajan kuvauksessa maininnut asuvani yhdessä jonkun muun kuin kissani kanssa), mutta nyt se on päätetty: minä ja puolisoni eroamme ja muutamme erillemme. Tällaiset elämäntilanteen muutokset vaikuttavat väistämättä talouteen - minuun onneksi vähemmän, sillä jään asumaan nykyiseen asuntoomme. Silti asuinkustannukseni tuplaantuvat ensi vuonna. Toisaalta tulen yksin asuessani olemaan oikeutettu yleiseen asumistukeen ainakin kevään ajan, kun en voi vielä opiskelujen vuoksi tehdä niin paljon töitä kuin haluaisin - eli periaatteessa yksinelon hinta ei tule kovin paljoa vaikuttamaan ainakaan heti.

Jos päätös olisi ollut minusta kiinni, olisimme vielä jatkaneet yhteiseloa. Onneksi toistaiseksi ollaan voitu puhua asioista ihan rauhaisissa merkeissä. Näillä näkymin puolisoni muuttaa pois asunnostamme helmikuun alusta, olettaen tietysti, että hän löytää sopivan asunnon siihen mennessä. Harvoin näihin yllättäviin käänteisiin on varautunut taloudellisesti - en tosiaan ole suunnitellut säästöjä eromme varalle.

"Desperate couple 2 .jpg"

"Onni onnettomuudessa", että suurin osa kotimme irtaimistosta on minun hankkimaani. Löytyy kuitenkin muutamia juttuja, joita minun pitää hankkia kevään aikana ja mielellään mahdiollisimman pian, kun puolisoni on muuttanut pois:

- Sänky (saan ilmaiseksi siistin ja ehjän runkopatjan ensi viikolla. Siihen pitää löytää jalat ja petari, muokkaus: jalat löytyivätkin, eli saan ne patjan mukana!)
- TV-taso (Ikeasta saa halvimmillaan 8 eurolla pienen tv-tason, mutta tarkkailen tori.fitä ja huuto.netiä)
- Mikroaaltouuni (ei ensimmäinen asia, mitä olen hankkimassa - mutta helpottaisi elämääni)
- Matto olohuoneeseen (löysin ison maton, mitä itseasiassa kattelin uutena kodin1:stä, käytettynä hintaan 40e.)
- Tietokone-/toimistotuoli (nykyinen on puolison. Muokkaus: saan pitää tuolin :) )
- Tietokonekaiuttimet (Nämä nykyiset ovat puolisoltani "lainassa". muokkaus: puoliso päätti myydä nämä minulle kympillä:) )
- Kahvinkeitin (olen tottunut moccamasteriin, mutta sellaiseen ei ole varaa. Mikä olisi hyvä ja edullinen kahvinkeitin?)
(- Vedenkeitin - tämä kyllä voi odottaa tosi pitkään, saan teevedet kattilassakin kiehautettua)
Muokkaus: kaksi alinta (keittimet) onnistuin ostamaan käytettynä kympillä. Eikä edes mitkään huonoimmat vaihtoehdot, joten olen tyytyväinen. :)

Hankintojen saldo toistaiseksi: 60 euroa (20.12.2014)

Kissani on myös syönyt puhelimeni usb-laturin ja minun pitäisi ostaa uusi. Ajattelin tilata ebaysta tällaisen kalikan ja siihen sopivan usb-johdon . Uuden laturin hinnaksi tulee siis alle 2 euroa. Aiempi laturini on myös ebaysta tilattu suurinpiirtein samaan hintaan ja toimi hienosti yli vuoden, kunnes... kiitos kissa. Aiemmin minulla oli siis kiinteä seinään lyötävä akkulaturi, mutta jos ostan nämä erikseen niin jatkossa tarvitsee hankkia ainoastaan uusi johto, kun kissani päättää tuhota laturini.

Eli tällaisia uutisia tänne päin maailmaa. Hieman kurjaa tietysti näin joulun alla, mutta toisaalta olo on helpottunut - kysymys on leijaillut ilmassa pitkään. Tietysti sinkkuus ja ulosottoasiakkuus jännittää. Aluksi nyt en jaksa edes miettiä ihmisten tapailua... Mutta rahatta treffailu voi kieltämättä olla haaste sitten kun se on ajankohtaista. Saa nähdä, miten asiat sujuvat - varmasti palaan aiheeseen myöhemmin.

Pidä huolta

Tunnen, kuinka flunssa meinaa iskeä sopivasti ennen joulua. Se antaakin kimmokkeen uudelle aiheelle tässä blogissa: pidä huolta itsestäsi (ja omaisuudestasi).

Menoja karsiessaan saattaa herkästi karsia vääristä asioista - varsinkin, kun on nuori ja haluaisi mennä, tehdä ja kokea mahdollisimman paljon ystävien seurassa ja samassa (taloudellisessa) vauhdissa. Syödään väärällä tapaa edullisesti, jotta viikonloppuna on varaa lähteä ulos, ei välttämättä harrasteta liikuntaa (salijäsenyyskin maksaa) ja vitamiinipurkit jäävät kaupan hyllylle ylimääräisenä kustannuksena.

Yksi iso kulu syntyy myös ehkä uusavuttomuudesta tai laiskuudesta: meillä on herkästi kertakäyttömäinen ote tavaraan. Heitetään pois sellainen, minkä voisi korjata tai kierrättää, ja tosi usein tavaran kuluminen johtuu siitä ettei sitä käsitellä oikein tai jakseta huoltaa. Tunnistan itsessäni entisenä tuhlurina paljonkin kertakäyttäjän piirteitä ja opettelen siitä kovasti pois. Mulla olisi oikeasti niin likaisia tunnustuksia tähän asiaan liittyen, että en kehtaa jakaa niitä edes anonyymisti blogissani. Mutta takaisin aiheeseen:

Itselläni ei ole varaa syödä niin terveellisesti, kuin haluaisin. "Kaikkiruokaisuus" on myös rahatilanteen sanelema juttu - jos voisin valita, en söisi laisinkaan punaista lihaa, mutta koen että tällä hetkellä ruokavalioni pysyy edullisimpana, kun suostun syömään sitä mikä sattuu olemaan edullisinta kaupassa. Toki pyrin syömään ruokaa, mistä saan tarpeeksi energiaa ja ravintoaineita - lisäksi napsin vitamiineja purkista. Olen jostain artikkelista lukenut, että näin perusterveenä aikuisena, ei-raskaana naisena vitamiinien nauttiminen lääkepurkista on lähinnä lumetta hyvinvoinnin kannalta. Jotenkin tulee silti turvallisempi olo kun niitä napsii, jäähän esimerkiksi tuoreet vihannekset ja hedelmät aika minimiin tällaisessa köyhäilijän ruokavaliossa. Lisäkustannuksia päivittäisestä vitamiiniannoksesta tulee noin 10 senttiä päivä, eli säästösyistä en koe tarpeelliseksi jättää pois niitä.

Liikuntaan laitoin juoksulenkkareiden verran rahaa tänä vuonna. Jos miettii, kuinka monta kertaa kävin juoksemassa, tuli harrastukseni aika kalliiksi. Ehkä kaksi kertaa. Olen todella huono lähtemään "vapaasti milloin vain" harrastamaan liikuntaa. Liikunta on kuitenkin todella tärkeä asia, eikä sitä kannata karsia viikottaisista rutiineistaan. Ensinäkin liikunta auttaa pitämään hyvää oloa yllä. Ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Se on paras lääke stressiin. Se on hyvä vapaa-ajan harrastus. Lisäksi se on oiva tekosyy sille, mikset lähde tuhlaamaan vähiä rahojasi yksille kaverisi kanssa työpäivän jälkeen. Liikunta voi olla käytännössä ilmaista, jos osaat käskeä itsesi kotona levittämään jumppamaton lattialle tai saat revittyä itsesi lenkille. Minä olen siinä tosi huono, mutta olen aiempina vuosina osallistunut erilaisiin ryhmäliikuntamuotoihin hyvällä menestyksellä ja oikeasti käynyt viikoittain harrastamassa liikuntaa. Tähän nojaten laitan tammikuussa rahaa erään voimisteluryhmän vuosijäsenyyteen ja aloitan uusiksi tämän harrastuksen. Jonkin verran joudun päivittämään vermeitäni harrastusta varten: uudet verryttelyhousut ja jonkinnäköiset tossut tarvitsen. Mutta odotan jo innolla ensi vuotta ja sitä, että aina kun minulla on vapaapäivä tai aamuvuoro, pääsen alkuillasta hikoilemaan.

Pienituloisena kaikkeen huolenpitoon itsensä tai omaisuutensa suhteen kannattaa keskittyä täysillä. Puhdas ja terveellinen olemus ei pelkästään luo mielikuvaa siitä, että sinulla on siisti ulkoasu ja sitä kautta "asiat hyvin" - se myös oikeasti tekee mielestä paremman ja auttaa pitämään terveyttäsi yllä. Ja terveydestään kannattaa huolehtia, sillä siihen uppoaa paljon rahaa, jos jotain onkin yhtäkkiä pielessä. Pakko-oireisuuteen ei tarvitse kallistua: jo pienillä jutuilla saa paljon aikaiseksi.

Muutamia juttuja, mihin olen keskittynyt erityisesti viime aikoina:

• Hampaat kannattaa harjata todella huolellisesti. Ei kariesta tai ientulehdusta - ei isoa laskua.
• Yleisesti omasta hygieniasta kannattaa oikeasti välittää. Suuri vaikutus omaan terveyteen ja hyvään oloon.
• Pidä koti puhtaana ja miellyttävänä. Viihtyvyys paranee. Usein pakonomainen tarve vaihtaa koko kämpän sisustus syntyy juuri silloin, kun koti näyttää muutenkin ihan räjähtäneeltä. Ja kotisi irtaimiston kunto paranee, kun kahvitahrat eivät pinty pöydän pintaan tai aterimet eivät loju likomassa tiskivedessä päiväkausia. 
• Huolla tavaroitasi. Opettele ja ota selvää, pystytkö korjaamaan jotain itse, ennen kuin viet korjattavaksi tai heität pois.
• Pese vaatteesi pesuohjeiden mukaisesti - ne kestävät pidempään.
• Osta kotiisi käsittelyaineet kengillesi ja hoida säännöllisesti myös kenkiäsi.

Liikunnan lisäksi olen pohtinut aloittavani toisen uuden jutun ensi vuonna: luopua shampoo- ja hoitoainepulloista ja vaihtaa nämä tuotteet shampoopalaan. Shampoopalat maksavat keskimäärin 10-15 euroa kappale ja ne riittävät jopa 80 pesukertaan, eli omassa käytössäni helposti yli neljäksi, ellei jopa viideksi kuukaudeksi. Päänahkani on todella herkkä ja edulliset markettishampoot aiheuttavat oireita, jotka vaativat seuraavaksi tuotteita apteekista. Ainut shampoo mitä olen voinut käyttää ilman ongelmia maksaa 10 euroa pullo, salonkituote. Shampoo kuitenkin kuivattaa hiuksiani niin paljon, että saman sarjan hoitoaine on ollut myös välttämätön. Eli 20 euroa noin parin kuukauden välein. Keskustelupalstoilla samasta päänahkaongelmasta kärsineet ovat kehuneet paljon luontaisia shampoopaloja ja nyt pitäisikin vain uskaltaa kokeilla. Tämä on kyllä ehkä yksi ärsyttävimmistä jutuista pienissä rahoissa: uuden kokeileminen on oikeasti riski ja tuntuu lompakossa. Mutta jos kokeilu osoittautuu kannattavaksi, säästän ensi vuonna helposti useita kymmeniä euroja.

Halpaa ruokaa: nuukailijan makkarapannu

Aloitan blogissani postausten sarjan, jossa jaan edullisten ruokien reseptejä. Ideana on, että näitä ruokia mix & matchaamalla pitkin viikkoa (+ edullisten aamu- ja iltapalojen kera) on mahdollista toteuttaa kuukauden ruuat alle sadalla eurolla - olettaen, että asut yksin.

Ensimmäinen on - mikäs muukaan - kuin makkarapannu eli tutummin pyttipannu. Tällä reseptillä teet satsin, joka kestää yksin elävän taloudessa kolme päivää - annoksen hinnaksi tulee ylöspäin pyöristäen yhden euron verran, kun asioit lidlissä ja valitset edullisimmat vaihtoehdot. Hernemaissipaprikaa jää yli noin puolen pussin verran -> säilyy pakkasessa seuraavaa pyttipannua varten - tai voit heittää jonkin soosin tai riisin joukkoon seuraavaksi kokatessa.

Nuukailijan makkarapannu
3-4 annosta, valmistuksen hinta: alle 3 euroa (Lidl), valmistusaika noin puoli tuntia

Ei kovin mediaseksikästä ruokaa - mutta sitäkin herkullisempaa!

Tarvitset:

- Perunoita n. 500-600g
- Uunilenkkipaketin
- Yhden kevytkerman
- Hernemaissipaprikaa n. 200-300 g
- Ison sipulin
- Tilkan öljyä paistamiseen ja mausteita makusi mukaan.

1. Pistä perunat, sipulit ja uunilenkit palasiksi.
2. Kuumenna öljy pannulla ja heitä kuutioidut perunat paistumaan. Sekoittele välillä.
3. Noin kymmenen minuutin paistamisen jälkeen nakkaa makkaranpalat sekaan. Jatka välillä sekoittelemista.
4. Kun setti on ruskistunut jonkin verran, lisää sipuli. Sekoittele edelleen. Aikaa on kulunut nyt noin 20 minuuttia.
5. Lisää hernemaissipaprika. Laske lämpö noin keskitasolle. Kun hernemaissipaprika on sulanut, lisää kevytkerma ja mausteet.
6. Laske lämpö pienelle tasolle. Anna makkarapannun muhia niin, että suurin osa kermasta imeytyy perunoihin.
7. Testaa, onko perunat kypsiä. Pienen vetäytymisen jälkeen valmista syötäväksi!

Bon appétit!

Ulosotto - häpeä vai pelastus?

Haluaisin jakaa "muutaman sanan" (teksti on todella pitkä, pahoittelut) ulosoton asiakkaaksi päätymisestä - miltä se tuntuu, miten se vaikuttaa ja miten muut ihmiset suhtautuvat asiaan. Toivon tämän tekstin antavan arvokasta tietoa niille, joilla tämä tilanne on edessä - mutta myös toimivan ikkunana ulosoton asiakkaan mielenmaisemaan.

Monille velkavaikeuksissa oleville ulosotto on väistämätön seuraus huonosti hoidetuista raha-asioista. Joskus ulosotto voi johtua muista syistä, mutta en lähde tarkemmin erittelemään näitä. Tämä siksi, että uskon valtaosan ulosoton asiakkaista olevan juuri niitä, jotka ovat itse onnistuneet aiheuttamaan itselleen liian suuret velat, eivätkä kykene selviytymään niistä enää.

Ulosotto voi olla pelastus, niinkuin omalla kohdallani oli. Moni rahaongelmista kärsinyt on tottunut kuulemaan ja lukemaan neuvoja siitä, että ota yhteyttä velkojiisi, sovi uusista eräpäivistä tai omaan taloudelliseen tilanteeseesi sopivasta maksusuunnitelmasta. Asiassa on vain yksi ongelma: näihin sopimuksiin tarvitaan molempien osapuolten suostumus. Monet tahot joustavat kyllä, mutta eivät ehkä niin paljon, kuin oikeasti olisi tarpeen velkaantuneen selviytymisen kannalta. Kynnys soittamiseen ja sopimuksen pyytämiseen voi olla valmiiksi suuri, sillä omiin velkoihin liittyy ahdistavia tunteita. On turhauttavaa - jopa nöyryyttävää - soittaa, kysyä ja selittää tilannettaan, kun vastaus on toistuvasti ei. Perintätoimistot ja helposti lainaa myöntävät tahot eivät jousta maksusuunnitelmissa kuin tiettyyn pisteeseen, joten kun tajusin, etten pysty sopimaan kaikkien kanssa itselleni sopivista maksusuunnitelmista tai kun en kyennyt selviytymään edes niistä, joista olin jo sopinut, päätin tietoisesti jättää toisia velkoja maksamatta, keskittyen vain tärkeimpiin (mm. vanhempieni takaamaan lainaan, jota ymmärrettävistä syistä en halua jättää maksamatta). Nämä, joita en hoitanut, ovat nyt ulosotossa, ja maksan niitä ulosoton säännöillä - juuri sen verran, mitä ulosotto vaatii kuukausittain.

Ennen, kuin tein ratkaisuni, kärsin todella pahasta stressistä. Varasin ajan kaupunkini velkaneuvontaan, minne onneksi pääsin muutaman viikon sisällä (jonot ovat näissä pitkiä - kannattaa varautua pidempäänkin odotusaikaan). Kävimme neuvojani kanssa läpi rahatilanteeni kauttaaltaan - pidin viikkobudjettia, kokosin kaikki tiedossani olevat velat ja näytin tiliotteet sekä palkkalaskelmat vuoden ajalta. Neuvojan suusta kuului kylmä totuus: jos haluan välttyä ulosotolta, joko keskeytän koulun muutamaksi vuodeksi ja painan kokoaikaisesti töitä, tai taktikoin osan ulosottoon niin kuin tein. Koulustani olisin periaatteessa voinut olla poissaoleva kahden vuoden ajan ilman, että opintoni olisivat keskeytyneet - mutta sillä hetkellä minulle painoi enemmän valmistuminen aikataulun mukaan ja mahdollisimman nopeasti oman alan töihin kiinni pääseminen. Ratkaisuni oli siis perusteltu tilannettani ajatellen.

Tästä seurasi monia unettomia öitä. Luin netissä keskustelupalstoja, blogeja, erilaisia tietopankkeja keräten faktoja siitä, mitä ulosotto oikeastaan tarkoittaa. Perusasiat minulla oli onneksi kunnossa: minulla oli katto pään päällä (vuokra-asunto), puhelinliittymä ja vakuutusasiat kunnossa. Näitä ei menetä ulosoton myötä, jos vain hoitaa asiansa fiksusti näiden osalta myös jatkossa. Mikään ei oikeastaan pelottanut niin paljon, kuin muiden ihmisten asenne. Ihmiset tuntuvat kokevan, että ulosotto on jotenkin heiltä pois: maksuhäiriöiset ihmiset ovat maamme pohjasakkaa. Jos maksuhäiriöiset ihmiset pyytävät neuvoja ja apuja erilaisilla foorumeilla, usein puolet kommenteista ovat tuomitsevia, jopa pelkkää haukkumista. Ymmärrän varovaisen asenteen, jos esimerkiksi etsit asuntoosi vuokralaista - tottakai tässä kohtaa onkin paikallaan pohtia, kykeneekö toinen maksamaan vuokransa. Mutta muuten kannattaa miettiä, onko oikeus tuomita ihmistä ilman, että on kuullut koko tarinan - varsinkin, jos tämä ihminen ei muuta omassa rahatilanteessasi mitään. Porukkaan toki mahtuu vastuutonta sakkia, jotka eivät voisi vähempää välittää ulosotosta (tai ehkä mistään muustakaan) - ja nämä ihmiset kyllä usein osoittavat yleisesti elämässään välinpitämättömyyttä. Tunnen esimerkiksi tapauksen, joka käveli ensimmäisen työpäivänsä ensimmäisen tunnin aikana kotiin, koska palkkaa ei suostuttu maksamaan pimeänä - joten hän lorvii työttömänä kotonaan, käyttäen toimeentulotukensa pääsääntöisesti kaljaan. Löytyy myös niitä, jotka nostavat toimeentulotukea sen jälkeen, kun heidän palkastaan on ulosmitattu tietty osuus, ja tämä on myös minun mielestäni todella kyseenalaista - itse en edes kehtaisi harkita moista, sillä itse olen omat velkasotkuni aiheuttanut. Uskon kuitenkin vilpittömästi, että monille ulosotto on herätyksen paikka, jolloin tehdään käännös raha-asioiden hoidossa. Velkaantuminen on saattanut tapahtua kevyistä syistä, mutta viimeistään ulosoton myötä monet parantavat tapansa.

Ilmaiskuvapankki tarjoaa vahvaa symboliikkaa tällä kertaa. Lukko, kukka... onko tämä vertauskuva ongelmien aiheuttamalle riuhtumiselle?

Kun ensimmäinen ulosottoviraston kirje ilmestyi postilaatikkooni, olin samaan aikaan sekä kauhuissani että huojentunut. Nyt se alkoi. Olin huojentunut, koska rahankäytölle asetettiin selkeät raamit ja pystyin niiden avulla turvallisesti - vaikkakin todella tiukasti - alkaa opetella taloudenhallintaa. Kauhu seurasi tietysti velkaongelmien konkretiasta, mutta myös siitä näkymättömästä leimasta otsassani, minkä luulin kaikkien näkevän. Vaikka itse en pidä itseäni huonona ihmisenä, en halua, että kukaan muu arvostelee minua ulosoton vuoksi. Ulosottoon joutuminen ei tapahdu hetkessä ja jokainen siihen tilanteeseen päätyvä on monet kerrat kironnut, moittinut, surrut, jopa vihannut itseään huonosti hoidetuista raha-asioista. Stressi, alakuloisuus ja masentuneisuus voi olla monilla seurausta tästä. Ne foorumeilla tuomitsevat ja haukkuvat ihmiset eivät ehkä tiedä sitä, mutta usein velkaantunut itse on itsensä pahin mollaaja - jatkohaukut ovat aika turhia eivätkä anna mitään uutta. Nyt suunta olisi onneksi vain ylöspäin - pystyin vähitellen rauhoittumaan ja keskittymään olennaiseen: pitämään itsestäni huolta, tekemään työni mahdollisimman hyvin, jotta saisin velkoja maksettua jatkossakin ja nauttimaan elämästä pienillä varoillani.

Ulosottoasiakkuudestani tietää vain paras ystäväni ja äitini. Isäkään ei taida tietää - tai ei ole suoraan kysynyt, enkä ole suoraan sanonut. Välillä isä on kyllä ihmetellyt, että miten voin olla koko ajan koulussa tai töissä ja silti ihan persaukinen, heh. Suurin osa ihmisistä ympärilläni eivät siis tiedä - eikä heillä varmasti ole hajuakaan. Minulle oli tärkeää, että työpaikallani kukaan ei saisi tietää asiasta, joten heti ensimmäisen ulosottoviraston kirjeen jälkeen otin yhteyttä ja pyysin, että saisin vapaaehtoisesti maksaa velkaani. Lähetän heille aina ennen palkkapäivääni palkkalaskelmani, ja he ilmoittavat summan jonka siirrän tililtäni. Olen kiitollinen, että ulosottovirkailijani luotti minuun heti alkukättelyssä (tai no, aluksi hän antoi minulle 3 kuukauden koeajan: jos en olisi hoitanut asioita heti vapaaehtoisesti, ulosmittaus olisi siirretty tehtäväksi suoraan palkastani). Ulosottovirastossakin on vain ihmisiä töissä: heidän on velvollisuus periä juuri sen verran, kuin laki velvoittaa, mutta kyllä he arvostavat oma-aloitteisuutta ja ymmärtävät erilaisia tilanteita. Ota rohkeasti yhteyttä ja kysy vaihtoehdoista.

Ulosotto nielee tosi ison osan rahoista. Vähin, mitä voi jäädä, on parikymppiä alle 700 euroa per kuukausi. Se ei kuitenkaan ole mahdoton summa selviytymiseen. Itse olen suurimman osan pakollisista kuluistani pystynyt helposti sisällyttämään tuohon numeroon. Jos tiedät, että ulosotto on edessä, tee kaikkesi pakollisten kulujen pienentämiseen jo nyt kun luottotietosi ovat ehkä vielä tallessa: muuta mahdollisimman edulliseen asuntoon tai yhteen kämppiksen kanssa, pidä huoli että sinulla on välttämättömät vakuutukset ja puhelinliittymä olemassa (ja kilpailutettuun hintaan) sekä järjestele velkasi tärkeysjärjestykseen: keskity maksamaan pienimpiä pois ja päästä isommat ulosottoon jos on pakko.

Muotia pikkurahalla

Kirjoitan nyt samana päivänä toisen postauksen, kun intoa kirjoittamiseen löytyy. Tässä kirjoituksessa käsittelen pukeutumista, joten omasta sukupuolestani johtuen vinkkini ja neuvoni ovat tietysti enemmän naisille soveltuvia. On myös tietysti totta, että esimerkiksi vaatteiden metsästys kirppareilta on huomattavasti helpompaa naisille jo tarjonnan puolesta.

Vaikka sinulla olisi kuukausittain vain vähän rahaa käytössä, ei ole mahdotonta näyttää silti muodikkaalta. Avain tähän on oikeastaan se, että satsaat rahaa hyviin perushankintoihin kuten ajattomiin kenkiin, farkkuihin ja takkeihin - sellaisiin ostoksiin, joiden ei ole tarkoitus kestää vain pari kuukautta. Kun nämä peruspalaset ovat asustasi kunnossa, kaiken muun voi ostaa hyvinkin edullisesti - ja suurimmaksi osaksi käytettynä. Poikkeuksena alusvaatteet ja sukat, jotka haluan myös uutena kaupasta.

Kirppikset, pihamyyjäiset ym.

Pienituloisena kannattaa ehdottomasti suosia kirppareita. Itselläni on tapana kiertää muutamalla eri kirpparilla vähintään parin viikon välein. Minulla on kuukausittain budjetissani varattuna pieni summa vaatehankinnoille. Toki jos tiedän, että pitää ostaa pian uudet farkut, pistän rahan parin kuukauden ajan sivuun ja käytän tähän hankintaan. Jos tällaista ei kuitenkaan ole tiedossa, voin periaatteessa käyttää nämä rahat vapaasti kirpputorilöytöihin.

Kirppikset voivat olla aika hit or miss-paikkoja ostoksille. Välillä tuntuu, että paikka on täynnä vaikka mitä ostettavaa, ja toisinaan voi turhautua todella, kun kiertää samannäköisiä rekkejä läpi ja niissä kaikissa myydään samoja nuhjuisia, ylihinnoiteltuja vaatteita. Jos menet maanantaina kirpparille, on yleensä tarjonta paras. Toisaalta jos menet torstain jälkeen, rekeistä on ehkä parhaat palat jo viety - mutta lopputuotteet voivat olla hinnoiteltuja puoleen hintaan. Ja ihmisille erilaiset asiat ovat parhaita. Se rekissä yksin roikkuva, -50% hinnoiteltu paita voi olla sinulle täysin sopiva ja silmääsi miellyttävä, vaikka joku muu sen bongannut ei olisi huolinut sitä.

Kirpputoreilla kiertäessä on hyvä miettiä, mitä on valmis maksamaan. Jos etsin kirpputorilta vaikka juhlamekkoa häihin tai muuhun juhlaan, saatan olla valmis laittamaan hieman enemmän rahaa siihen kun sopiva löytyy. Kun en etsi mitään erityistä, hintakynnys on paljon suurempi. Se, että löytää jonkin merkkivaatteen, ei riitä ostopäätöksen syntymiseen. Vaatteen täytyy olla sellainen, että varmasti käytän sitä, se istuu omaan tyyliini ja se on hyväkuntoinen. Lisäksi sen täytyy olla oikeasti istuva - kompromisseja ei kannata tehdä tuotteiden suhteen. Ostamalla jonkun melkein hyvän, rahasi on käytetty siihen, mutta seuraavalla kirppisreissulla saattaisi löytyä se täydellinen vaihtoehto.

Kirppareilta ei siis kannata ostaa mitään sellaista, mikä on melkein ok. Et ostaisi melkein sopivaa tuotetta kaupastakaan, vaan haluat ostoksen olevan hyvä hankinta. Samat ostoperiaatteet pitäisi vallita kirpparillakin. Lisäksi on hyvä kysyä itseltään, tarvitseeko vaatetta oikeasti. Jos sinulla on kotonasi viisi erilaista neuletakkia ja löydät kirpparilta kuudennen, siihen käytetyt rahat ovat jostain muusta pois.

Ebay

Tämä ei nyt sovi blogini teemaan kovin hyvin, mutta antaa mennä. Tarkoitan nyt Ebayn "Buy Now"-osiota, en huutokauppaosiota. Jos tykkäät päivittää asuasi asustein ja sinulle on tärkeää vaihtelevuus, yksi vaihtoehto voisi olla asusteiden hankkiminen edullisesti Ebaysta. Ebay ei ole ehkä eettisin vaihtoehto, mutta sieltä voi löytää todella halvalla rihkamaa - usein sitä täysin samaa, mitä myydään kymmenkertaisella hinnalla vaateketjujen korurekeissä.

Vaatteita en voi suositella ostamaan ebaysta johtuen aasialaisten firmojen vähintään mielenkiintoisesta kokomäärittelystä - ja vaikka ostaisit esimerkiksi jostain Euroopan maasta Ebayn kautta, se ei välttämättä ole sen edullisempaa kuin jos hankkisit vastaavan tyylisiä vaatteita muualta. Sen sijaan esimerkiksi kaulakorut, huivit, hatut ja laukut on mahdollista saada hyvin edullisesti ja ilman postikuluja.

Olen tilannut alle kolmella eurolla itselleni rannekellon ja veikeät nappikuulokkeet, jotka ovat palvelleet hienosti jo muutaman kuukauden ajan. Lisäksi kauniita koruja on tullut ostettua välillä. Nikkeliallergikkojen ei tosin kannata uskaltautua kokeilemaan - en menisi takuuseen, etteikö rihkama aiheuttaisi oireita. Lisäksi Ebayssa saattaa herkästi lähteä käyntiin tietynlainen kulutushulluus: kun kaikki on niin halpaa, voi ostaa paljon. Ebayn tuotteiden toimitus voi myös viedä useita viikkoja, joten akuuttiin tarpeeseen ei voi suositella.

Nettikaupat ja nettikirppikset

Nettikauppoja en rehellisesti voi suositella ostopaikoiksi vaatteita ajatellen. Koska rahaa on käytössä vain vähän, se vähäinenkin kannattaa käyttää fiksusti kokeilemalla, tunnustelemalla ja vertailemalla tuotteita ihan omin kätösin virtuaalisten tuotekuvien sijaan. Toki jos löydät esimerkiksi jotkin merkkikengät, joita olet sovittanut kenkäkaupassa ja todennut ne hyviksi, uskaltaisin tällaisessa tapauksessa tilata ne edullisemmin netistä.

Monet nettikaupat tarjoavat erittäin joustavan vaihto- ja palautusmahdollisuuden, mutta en näe itse mielekkääksi tilata kotiin tarvitsemiani vaatteita, jotka ehkä totean huonoiksi ja joudun näkemään vaivaa niiden palauttamiseksi. Olen aiemmin tilaillut paljon nettikaupoista ja "hyväksynyt" vaatekaappiini sellaisia vaatteita, joita en välttämättä olisi ostanut kaupasta. Ne jäävät usein tilankäytteeksi kaappiin korkeintaan kerran tai pari käytettynä. Lisäksi vaatteiden kustannuksia nostaa usein postikulut.

Nettikirppiksissä on sama ongelma - koska tuotetta ei ole mahdollisuus sovittaa emmekä ole ihmisinä samanmuotoisia, voi olla mahdollista, että ostat itsellesi tuotteen, joka maksoi periaatteessa vähän, mutta koska tuote jää käyttämättä, hinta onkin aika kallis. Itseäni myös nakertaa maksaa paljon postikuluja tuotteesta, jonka oma hinta on periaatteessa pieni.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Palaan ehkä päivittämään tätä kirjoitusta, jos tulee jotain uutta mieleen!

Rahojen laskemista

Varmaan jokaisessa taloutta käsittelevässä blogissa mainitaan sana budjetti, ja tiedän, että osa lukijoista huokaisee tylsyydestä jo nyt. Niin minäkin olisin pari vuotta sitten. Toivon silti, että mahdollisimman moni, jolla ovat raha-asiat huonolla mallilla, lukisivat tämän ajatuksella.

Ensiksi: mitä hyvää seuraa budjetin pitämisestä? 1. turvaa ja mielenrauhaa, 2. totuus (piditpä siitä tai et), 3. fiksumpaa rahankäyttöä. Palaan näihin kolmeen kohtaan lopuksi.

Jos luottotiedot ovat menneet yli varojen elämisen vuoksi, on todennäköistä, ettei kuvaa omasta rahatilanteesta ole koskaan luotu. Allekirjoittanut saattoi hölmöinä vuosinaan ylimalkaisesti miettiä kulujaan: vuokra pitää maksaa ja ruokaa ostaa, mutta jätin huomioimatta todella monia kriittisiä kuluja, jotka pääsivät yllättämään aina kun olin jo ehtinyt tuhlata rahani johonkin muuhun. Usein tässä vaiheessa otetaan ensiaskeleet ns. pikavippikierteeseen: paikataan äkillinen rahantarve nopeasti ja kalliilla hinnalla, lohduttautuen ajatukseen että "ensi kuussa mulla on varaa maksaa tämä vippi pois". Koska kunnollista laskelmaa omista tuloista ja menoista ei ole olemassa, ei tiedosteta, ettei sitä vipin maksuun tarvittavaa rahaa ole olemassa ensi kuussakaan.

Riippumatta taloudellisesta tilanteestasi, budjettilaskelmat ovat tärkeä työkalu kenen tahansa elämässä. Mutta miten aloittaa säännöllisen budjetin pitäminen?
Itse suosin tietokoneella käytettävää excel-tiedostoa, jossa luvut elävät toisiinsa nähden ja rahatilanteeni näkyy nopeasti ilman sen suurempia laskutoimituksia. Jos excel-taitosi eivät riitä oman taulukon luomiseen, Microsoft Officen sivuilla on joitakin valmiita taulukkopohjia tätä tarkoitusta varten. Linkki sivuille tässä.
Jos sinulla ei ole Excel-ohjelmaa koneellasi, voit ladata ilmaisen tekstinkäsittelyohjelmiston Open Officen, jossa on myös taulukkolaskentaohjelma mukana. Sinun täytyy tosin itse osata luoda kaavat ja laskelmat taulukkoosi (googlettemalla ohjeita pääsee varmasti alkuun). Jos et osaa tai halua käyttää tietokoneella budjettia, pelkkä paperinen versio ajaa saman asian, mutta vaatii vähän enemmän laskupäätä.

Mitä sitten budjetissa pitää huomioida? Budjetin laatimisesta ja siinä pysymisestä löytyy paljon ohjeita muista blogeista ja googlen avaamalla, joten en erikseen kertaa näitä toistuvia ohjeita. Pähkinänkuoressa mainitaan vaikka näin, että budjetista pitää löytyä kaikki. Aluksi budjetin avulla opettelet, mitä kuluja sinulla oikeastaan onkaan. Myöhemmin budjetti alkaa muodostua työkaluksi, jolla seuraat tilannettasi.

Omassa budjetissani painaa tärkeimpinä seuraavat menot: vuokra, lainanlyhennys, puhelinlasku, muut laskut, ruoka- ja hygieniaostokset, muut pakolliset menot (bussikortti, ym.), kissan kulut ja säästöön menevät rahat. Toissijaisia kuluja ovat vaatteet ja viihde. Toisin sanoen: katson mitä minulle jää käteen tärkeimpien kulujen jälkeen, ja nämä loput rahat ovat jaettavissa toissijaisten kulujen kesken. Pidän budjettia monta kuukautta eteenpäin: samassa excel-tiedostossa on siis välilehdet jokaiselle kuukaudelle, jolloin pystyn vertailemaan kuukausia keskenään.

Budjetin kauneus löytyy mielestäni tässä: jos toissijaiset kulut painavat sinulle paljon, alat etsimään keinoja miten karsit välttämättömiä menoja. Kilpailutat vakuutuksesi, vaihdat puhelinliittymäsi, saatat muuttaa pienempään asuntoon - tai ihan pienempiä, mutta vuositasolla merkittäviä tekoja: käytät puhelinta vain kun on pakko, syöt vain sen verran mitä elimistösi tarvitsee.

Luettelin kolme hyvää asiaa budjetin pitämisestä. Ne linkittyvät suoraan toisiinsa. Ensimmäiseksi turva ja mielenrauha. Tiedät, mihin rahasi menevät, ja miten sinun tulee elää, jotta rahasi riittävät. Et joudu stressaamaan raha-asioita sen enempää. Budjetista seuraa siis taloudellinen totuus. On vaikea huijata itseään uskomaan, että pikavipin otto kannattaa, kun tietää tulonsa ja menonsa. Totuus ei välttämättä miellytä, mutta se on tärkeää tiedostaa jossain vaiheessa. Kolmas hyvä asia on fiksumpi rahankäyttö. Budjetin pitämisen myötä pyrit karsimaan "ilmaa" kuluistasi - jos jokin osa-alue syö mielestäsi liikaa rahaa, alat automaattisesti pohtimaan mitä voi karsia.

Ajatuksia säästämisestä

Tarkoitus ei ole käsitellä tässä kirjoituksessa säästämistä asuntoa tai eläkepäiviä varten - vaan lyhyemmällä tähtäimellä. Mitä säästäminen merkitsee pienituloiselle - ja onko se toisaalta kannattavaa, kun usein pakollisetkin menot on karsittu ehdottoman minimiin?

En ole koskaan ollut säästäväinen. Rahaa olen osannut laittaa sivuun esimerkiksi tiedossa olevaa matkaa tai suurempaa hankintaa varten, mutta toki tässäkin olisi ollut parannettavaa - muuten ei oltaisi tässä tilanteessa taloudellisesti. Säästäminen säästämisen vuoksi on siis ollut minulle aina mysteeri. Olen kuitenkin opetellut pistämään edes jotain sivuun joka kuukausi, vaikka puhuttaisiin vain paristakympistä. Käytännössä palkasta muodostuvista tuloista käytän vähintään 98% pakollisiin menoihin - joten säästämiseen jäävä siivu on hyvin pieni. Ylimääräisen, "odottamattoman" rahan kohdalla pistän puolet sivuun, ja toisella puoliskolla nautin elämästä (ei puhuta isoista tai säännöllisistä rahoista - voitan pienen summan lotossa, myyn turhaa tavaraa eteenpäin, mitä vain.)

Pienituloisena säästämisen merkitys korostuu - se luo mielenrauhaa, kun tietää laittaneensa sivuun rahaa "pahan päivän varalle". Tilanne on kuitenkin erilainen, kun tarkastellaan pienituloisuuden kestoa. Toki säästäminen on erittäin fiksua, jos tietää, että pienituloisuus ei ole päättymässä pitkään aikaan. Jatkoteksti koskettaakin oikeastaan niitä, jotka tietävät pienituloisuuden päättyvän parin vuoden sisällä. Olen itse työssäkäyvä ulosoton asiakas, joten sillä hetkellä kun velkani ovat parin vuoden sisällä kuitatut, lakkaa pienituloisuuteni.

Ystävien seura on ilmaista! Ja kuvapankin kuvan perusteella edullisiin ajanviettotapoihin kuuluu ostoskärryjen pölliminen nauttien samalla maidosta.

Mitä uskot voivasi laittaa sivuun kuukaudessa niin, että pystyt hoitamaan kaikki välttämättömät, elämiseen tarvittavat pakolliset kulut? Onko summa yli 100 euroa? Siitä kannattaakin laittaa säästöön. Alle 50 euroa? Jos vastaus kallistuu jälkimmäiseen niinkuin minulla, tulee pohtia säästämisen merkitystä. Leikitään esimerkissäni, että summa olisi 50 euroa, etkä siis säästä mitään erityistä hankintaa varten - tuo raha menee pahan päivän varalle. Vuodessa saisit laitettua siis sivuun 600 euroa. 600 euroa lepää säästötililläsi, kun sinulla on taloudellisesti vaikea elämäntilanne - vain siltä varalta, jos jotain sattuisi. Niinä parina hassuna vuotena, kun joudut elämään todella niukilla varoilla. Joka kuukausi voisit löytää käyttöä ylimääräiselle 50 eurolle. Syöt ehkä huonommin, talvikengät pitäisi viedä suutarille tai ostaa kokonaan uudet - tai ehkä rahattomanakin on oikeus nauttia kuukausittain edes jostain, mikä saattaa kustantaa vähän, ja sinulla itseasiassa olisi siihen periaatteessa varaa. Kumpi painaa enemmän - tämä pieni nautinto, vai se, että säästät vain säästämisen vuoksi?

Minä en siis laittaisi koko rahaa säästöön. Enkä laitakaan. Tarkastelen budjettiani vaihtuvien kuukausitulojen takia kuukausittain, mutta joka palkkapäivän jälkeen tiedän kuinka paljon minulla periaatteessa on varaa laittaa säästöön - ja laitan siitä korkeintaan puolet (ja lisäksi ne satunnaiset, silloin tällöin tipahtelevat rahat). Vähän siis silti laitan sivuun joka kuukausi, sillä kuten totesin - pienikin hätävara luo turvaa.
Miksi annan edes pienelle "törsäilylle" saumaa, enkä säästä koko summaa? Perustelen tämän sillä, että se määrä mitä pystyn säästämään väliaikaisessa ja suhteellisesti aika lyhyessä elämäntilanteessa noin pienellä määrällä vuosittain, on todella pieni raha - ja jos jotain oikeasti sattuisi, ei ole väliä, onko pahan päivän varalle laitettu 300 tai 600 euroa - ne ovat loppupeleissä aika samankokoisia summia. Muutama satanen.  Kun pistät vain puolet ajattelemastasi summasta, sillä toisella puolikkaalla teet elämästäsi vähän parempaa.

Esimerkissäni puhun 50 eurosta - tällöin säästöön laittaisin 25 euroa, ja johonkin "luksukseen" jäisi 25 euroa. Toki tämä hupi pitää suhteuttaa siihen, mitä oikeasti jää yli. Riittääkö se raha yhteen hieman parempaan illalliseen kotona? Lupaa itsellesi yksi sunnuntai, kun kokkaat hyvin ja nautit ruuasta. Pystytkö käymään kerran pullakahveilla jonkun ystäväsi kanssa? Anna mennä. Voitko käydä kerran elokuvissa, tai ostaa pari pulloa viiniä? Go for it, nämä ovat pieniä nautintoja, ota niistä kaikki irti. Pointtina on: sillä ei ole väliä laitatko 5 euroa vai 50 euroa kuussa sivuun, niin kauan kun kaikki pakolliset menosi on hoidettu, anna itsellesi lupa nauttia vähän jostain, mikä on itsellesi tärkeää. Ehdit säästää parin vuoden päästä vaikka useiden satojen eurojen edestä joka kuukausi, kun et ole enää pienituloinen - ja saat silloin kasaan vaikka kuukaudessa sen, mitä tällä hetkellä saisit vuodessa.

Korostan uudelleen, että nämä ajatukset säästämisestä ovat päteviä vain, kun seuraavat asiat pitävät paikkansa: olet väliaikaisesti pienituloinen ja tiedät tienaavasi huomattavasti enemmän muutaman vuoden sisällä. Säästäminen pahan päivän varalle on todella hyvä idea, jos et tiedä kuinka kauan tilanne jatkuu tai tiedät, että se kestää hyvin kauan.

Rahapiirakka joulukuulta

Blogissani käydään kuukausittain läpi miten tuloni ovat jakautuneet. Nämä merkinnät ovat nimeltään rahapiirakoita. Koska jokaisen tulot ja menot ovat erilaiset lähtien elämäntilanteesta ja asuinsijainnista, en aio mainita euroja rahapiirakoissani kertaakaan. Oletus on, että kaikki tulot hyödynnetään, jos ei muuten niin viimeisenä päivänä ennen palkanmaksua siirtämällä ne vaikka säästötilille. Poikkeuksellisesti julkaisen joulukuun piirakan jo nyt, vaikka tulevaisuudessa näitä nähdään vasta kuunvaihteessa. Syynä tähän on taktisesti ajoitettu talviloma ja pako kotiin (jolloin menoja on käytännössä nolla seuraavaan palkanmaksuun asti).

Piirakka alkaa klo 12 ja etenee myötäpäivään listan mukaisesti. Joulukuussa en ole käyttänyt kissaani tai viihteeseen (eli minkään muotoiseen hauskanpitoon) rahaa. Nämä yliviivattu, eivät ole piirakassa.

Pienituloisena menojen jatkuva hinkkaus tuloihin nähden on äärimmäisen tärkeää. Täydellinen piirakka on siis jatkuvasti hakusessa. Käyn joka kuukausi piirakan julkaisun yhteydessä läpi, mihin muutoksiin tähtään niin lyhyellä kuin pidemmällä aikavälillä.

Tuo mintunvihreä siivu vasemmalla on ruokakaupassa kerättyjen kuittien summa. Ruokamenot ovat tältä kuukaudelta vähintään epärealistiset. Rehellisesti ilman tulevaa joulua, lomaa ja porukoille pakoa olisin tässä kuussa pulassa. Vaikka en olisi laittanut senttiäkään säästöön tai käyttänyt kirpparilla talvitakkiin rahaa, rahani eivät olisi tässä kuussa riittäneet edes äärimmäisen överiksi vedettyyn halpaan ruokailuun. Onkin siis paikallaan pohtia, miksi muut piirakan palat ovat aivan valtavia.

Muut laskut - harmaa, painava mötikkä piirakan alaosassa. Paljon parannettavaa, joitakin pakollisuuksia. Muihin laskuihin lukeutuu puhelinlasku, vakuutuslaskut, tietokoneen osamaksu ja satunnaiset kuten liiton jäsenyys ja vastaavat.
Puhelin- ja nettiliittymä meni vaihtoon tällä viikolla. Tässä kuussa puhelinlaskuun meni siis enemmän rahaa mitä maksoin ulosottoon (uo on metsänvihreä osa vasemmalla). Ei ihan ok. Mulla on ollut todella surkea liittymä (puhelimen käyttööni nähden) ihan liian kauan enkä oikeastaan edes halua laskea kuinka paljon rikkaampi olisin, jos olisin aiemmin tajunnut tehdä tämän homman. Veikkaan tulevien säästöjen olevan huomattavat - tosin liittymänvaihto näkyy vasta helmikuun laskussa. Toki puhelinlaskua kasvattaa huomattavasti puhelimen osamaksut, joita maksellaan kanssa vielä muutaman kuukauden ajan. 

Osamaksulla maksan myös hiljattain hankittua tietokonetta vielä muutaman kuukauden - käytän työssäni (ja opinnäytetyötäni kirjoittaessani...) jatkuvasti konetta, joten hajonneen tilalle oli pakko hankkia uusi. Kun saan sen maksettua, pystyy taas vähän hengittämään. Ja ehkä ostamaan ruokaa! Heh.

Muihin pakollisiin (purppura vasemmalla) lukeutuu pienet välttämättömyydet: mm. reseptilääkkeet, bussikortti jonka saan toistaiseksi opiskelijahinnalla sekä softamaksut, eli käyttämieni ohjelmistojen käyttömaksut. Softat ovat pakollisia maksuja, sillä käytän osa-aikatyössäni niitä. Jos viime kuusta olisi olemassa piirakka, tässä olisi nyt jo pieni kavennus: luovuin netflixistä ja spotifysta joulukuun alussa. Spotifyn korvasin Soundcloudin käytöllä, mutta Netflixille en ole vielä keksinyt muita kuin laittomia vaihtoehtoja. Näihin upposi vajaa 20 euroa kuussa - kuulostaa pieneltä summalta. Vuodessa yli 200 euroa. Ei kuulosta enää niin pieneltä summalta.

Ekstrat (tumma purppura ylävasemmalla) eli muut menot ovat sellaisia, jotka periaatteessa ovat vapaaehtoisia, mutta liikutaan aika harmaalla alueella. Nämä vähän vaihtelee kuukausittain. Nyt kyseessä oli hyvän ystävän kohtuuhintainen häälahja, muutama maltillinen joululahja lähimmille sekä 10 euroa veikkaustilille. Kyllä - lotto ja eurojackpot laitetaan joka viikko jos vain rahat riittää, mutta 10 euroa kuussa olen valmis laittamaan vähintään. (Ja kuten tuli todettua: 10 euroa on ekstroihin luettu, eikä siten ole pakollinen meno. Jos on pakko nipistää, nipistetään lotossa. Mutta tässä kuussa bingosta ja eurojackpotista tuli yli 40 euroa rahaa. Siitä puolet meni säästötilille(tummanharmaa vasemmalla)).

Eli sellaista. Palataan piirakoihin tammikuun loppupuolella.

Tuohon harmaaseen, ankeaan laskumötikkään on vielä pakko palata. Todella musertava näky. Laskujen maksu on minulle aivan tuskaa, on aina ollut - mutta luin hiljattain eräästä blogista vinkin jota monet pitävät varmasti aivan itsestäänselvyytenä. Nimittäin erikseen laskuille luotu tili. Idea on niin simppeli, että hävettää miksen ole aiemmin keksinyt sitä: tilille siirretään vakiosumma rahaa joka kuukausi perustuen todella yksinkertaiseen laskelmaan, eli arvioitu laskuihin käytetty euromäärä per vuosi jaettuna 12:lla. Laskut eivät siis pääse yllättämään, sillä niitä varten on koko ajan pistetty rahaa sivuun - niinäkin kuukausina, kun esim. vakuutuserää ei ole tarvinnut edes ajatella.
Vakuutusmaksut ynnä muut pakolliset kulut näkyvät elämässäni aina pahemman keissin kaurapuuropaastona loppukuusta, joten yritän ensi kuusta alkaen pikkuhiljaa siirtyä laskutilin käyttöön - tilin jo ehdin perustaa. Joudun aloittamaan laskutilin käytön pikkuhiljaa, sillä koska sellaista ei vielä ole ollut, en pysty siirtämään sinne heti tarvittavaa summaa samalla, kun hoidan akuuteimpia laskuja. Aion kuitenkin yrittää jo ensi kuussa jakaa piirakan erilaiseen muotoon, niin että laskutilin siivu pysyisi vakiona ja olisi esimerkiksi muuttuvampi puhelinlasku omana siivunaan.

Trendikästä elämäntyyliä

2010-luvulla on siinä mielessä positiivista olla köyhä, että voit rehellisesti olla pennitön vaikuttamatta sen köyhemmältä kuin muut. Toki yhtäkkinen muutos kasvissyöjäksi tai vintagesta huumautuvaksi kirpparikiertelijäksi voi olla lähipiirissäsi ihmetystä aiheuttava temppu, jos et ole sellainen koskaan ollut - mutta oman kulutushysterian vetäminen minimiin ei mielestäni aivan äärimmäisiä tekoja edes vaadi. Mikä parasta, voit tehdä sen oikeastaan täysin avoimesti. Ei ole noloa kierrellä kirppareilla, se voi olla hauska viikoittainen harrastus. Ruokaa on täysin OK tehdä alusta loppuun itse perusraaka-aineista: sehän on terveellistä ja suositeltua prosessoitujen, kaukaa kuskattujen einesten/valmisruokien sijaan. Kulutushysterian ja turhan materian havittelu voi olla asioita, joita et kannata periaatteidesi pohjalta.

Ytimekkäämmin: downshiftaten elon voi esittää valintana. Kukaan ei tiedä, maksatko kuussa useilla sadoilla euroilla vanhoja velkoja, vai laitatko rahaa säästöön. Oman jaksamisen kannalta on todella tärkeää tiedostaa, että löytyy monia jotka elävät vapaaehtoisesti samoilla tuloilla, millä itse ajattelee "kituuttavansa" syystä tai toisesta. Asenne on se, joka ratkaisee - voi vajota masennukseen ja ahdistua tilanteestaan, tai päättää, että näillä mennään - kirjaimellisesti!

Suurin ongelma, jonka olen kohdannut rahatilanteeseeni soveltuvan elämäntyylin rakentamisessa, on ollut oma pääni. Lähtökohtaisesti raha-asiat eivät kuulu kellekään muulle, mutta jotenkin pohdin liikaa muiden reaktiota köyhäilyyni. Miten muut ihmiset näkevät minut, kehtaanko enää käydä missään, vaikutanko rahattomalta, ihmettelevätkö muut miksen käytä rahaa samalla tavalla kuin ennen? Pyrin näinä hetkinä muistelemaan sitä, kuinka usein pohdin tällaisia kysymyksiä muista ihmisistä. Ja niin yllättävää kuin se (omasta mielestäni) onkin, ihmisenä, joka joutuu pyörittelemään euroja ajatuksissaan joka päivä - en koskaan pohdi muiden ihmisten köyhyyttä. Päinvastoin: saatan olla kauhuissani, kun huomaan esimerkiksi joidenkin tuttavieni elävän niinkuin itse elin kun olin vastuuton raha-asioissa. Suunnaton rahankäyttö on siis paljon enemmän huomiota herättävää, kuin se, että pyrkii säästäväiseen elämäntyyliin. On myös eri asia, vaikuttaako köyhältä, vai onko valinnut elää tuhlailematta. Omat puheet ja käytös on merkittävässä osassa myös tässä. Köyhyys on loppupeleissä yksilöllinen mittari, johon vaikuttaa suuresti omat asenteet.

Kasa happohuuruisia ilmapalloja. 

Jo ennen rahaongelmia kiertelin mielelläni kirppareilla ja etsin edullisesti löytöjä, niin kotiin kuin päälle puettavaksi. Nämä puoli-ilmaiset, käytettynä ostetut tuotteet eivät koskaan olleet nolo tai häpeällinen juttu: kavereille ja vanhemmille pystyi helposti hehkuttamaan, että katso mitä löysin, maksoi näin vähän. Enkä tarkoita nyt mitään euron trikooriepuja - olen löytänyt Ralph Laurenin mustan pikkujakun 4 eurolla, Hugo Bossin untuvatakin talveksi 10 eurolla - esimerkkejä riittää. Uutena ostettuna kalliita, mutta käytettynäkin kestäviä ja laadukkaita vaatteita pienellä rahalla. Pyrin pitämään tästä asenteesta kiinni: kun käytät vähän rahaa, olet onnistunut. Kun saat vähällä rahalla paljon, olet onnistunut. Koski tämä ruokaa, vaatteita, mitä vain - ei saisi ajatella, että kalleus merkitsisi arvoa. Toki järjenkäyttö myös edullisuudessa on sallittua. Voit syödä kuukauden pelkkiä nuudeleita ja maksat siitä muutaman kympin - mutta elimistösi ei kiitä asiasta. Voit ostaa eurolla jonkin valmiiksi nukkaisen ja ruman puseron kirpparilta, etkä koskaan käytä sitä. En siis tarkoita, että tulisi aina tähdätä halvimpaan mahdolliseen laadusta tinkien. 

Ensimmäinen tärkeä läksy, minkä pieniä varoja budjetoidessaan joutuu oppimaan, on tässä mielessä euron arvo. Paljon euroja tilillä voi olla kiva näky - mutta se ei saisi olla itseisarvo. Sen sijaan on hyvin tyydyttävää, kun pystyy käyttämään vähätkin rahat fiksusti - ja saattaa silloin jäädä se muutama euro yli johonkin "turhaan". Ennen palkkapäivää katson käyttötilin saldoa. Siellä voi hyvinkin olla vain muutama euro, jos sitäkään - mutta se on kaikki budjetistani yli jäänyttä rahaa. Voin ostaa hyvillä mielin vaikka suklaalevyn ja nauttia siitä.

Kirjoittelen varmasti myöhemmin lisää "köyhyysimagosta" ja kirppareista. Olkoon tämä avauspostaus ehkä kirjoittajan mielenmaisemaan uuden identiteetin löytämiseen juuri rahankäyttäjänä.

Esittely

Suomessa yli 365 000 kuluttajalla on maksuhäiriömerkintä ja monet heistä ovat myös asioneet ulosottoviraston kanssa. Jos kuulut heihin, et ole yksin. Tämän blogin tarkoitus on seurata, miten uudessa tilanteessa voi hoitaa raha-asiat ja antaa vinkkejä arkeen (mahdollisimman) miellyttävän elämän ylläpitämiseksi. Erona muihin talousblogeihin pyrin huomioimaan asiat erityisesti nuoren aikuisen kannalta. Vaikka on pakko nuukailla ja pihistellä, talousasioiden hoitamisesta voi tehdä järkevän jokapäivän rutiinin, jolloin pystyy hieman ottamaan rennommin.

Blogia kirjoittaa reilu parikymppinen neito, joka elää juuri taloudellista murrosvaihetta mitä tulee rahankäyttöön ja sen opetteluun. Ongelmat alkoivat varhain: asuin vielä kotona, kun aloin tekemään töitä lukion ohella. En siis joutunut maksamaan vuokraa ja vanhemmat hoitivat laskuni: kaikki ansaittu palkka tuli törsättyä ja raha tuli käytettyä hetken mielijohteesta kauneuteen, muotiin ja ulkona käymiseen. Säästämistä en silloin tajunnut, rahahan oli tehty käytettäväksi.

Täyttäessäni 18 muutin ensimmäistä kertaa elämässäni asumaan yksin toiseen kaupunkiin. Elämäntyylini ei tosin juurikaan muuttunut. Toki maksoin vuokran, mutta budjetointi ei ollut vahvuuteni. En koskaan ollut joutunut suhteuttamaan tuloja ja menoja; tarvittaessa oli mahdollista taikoa "näkymätöntä rahaa" avaamalla uusia osamaksusopimuksia erilaisiin nettikauppoihin ja jatkaa törsäilyä.
Tarinaa voisi selostaa vuosikausia eteenpäin, mutta lopputulos on jo tiedossa: lumipalloefektin kaltaisesti laskut alkoivat vyöryä niskaan, tilannetta alettiin paikkailla pikavipein ja lopulta vanhemmat olivat takaamassa lainaa, jonka avulla saisi kaiken maksettua kerralla. Kierre katkesi vasta luottotietojen menetykseen ja ulosottoasiakkuuteen, mikä tuli eteen vapaaehtoisesti. Loppupeleissä päätin siis päästää kaiken muun paitsi vanhempieni takaaman lainan ulosottoon saadakseni kokonaiskuvan velkatilanteestani.

Nyt olen pari vuotta maksanut velkojani ulosottoon. Tilanne ei ole täysin lohduton, sillä en ole missään vaiheessa ollut työttömänä: opiskelujen ohella olen aina tehnyt osa-aikaisesti töitä. Valmistun keväällä ja sitten pääsen kokoaikaisesti työskentelemään, jolloin ulosoton pitäisi päättyä noin puolentoista vuoden sisällä. Nykyisellä kituuttelutahdilla ulosottoon maksan aika vähän rahaa. Merkinnät luottotiedoissa säilyvät vielä maksamisen jälkeen jokusen vuoden.

Ylenpalttiselle tuhlailulleni ei ollut tekosyytä: uskon, että rehellisen tyhmyyden ja törsäilyhulluuden lisäksi kyseessä on ollut myös shoppailuterapiaa milloin minkäkin pulman tai stressin peitoksi. Tilanteen räjähtäminen käsiin on tapahtunut jo pari vuotta sitten, mutta vasta nyt olen todella alkanut opettelemaan talousasioiden hallitsemista. Toivon, että tästä blogista on apua ja tukea itseni lisäksi myös muille ulosoton asiakkaille - mutta myös muille, jotka syystä tai toisesta joutuvat tai haluavat elää pienillä tuloilla kuukaudesta toiseen. Olit sitten opiskelija, työtön tai haluat säästää suuria summia rahaa johonkin - tervetuloa lukemaan blogia jonka kantavana teemana on nimensä mukaisesti downshiftailu.