En ole koskaan ollut säästäväinen. Rahaa olen osannut laittaa sivuun esimerkiksi tiedossa olevaa matkaa tai suurempaa hankintaa varten, mutta toki tässäkin olisi ollut parannettavaa - muuten ei oltaisi tässä tilanteessa taloudellisesti. Säästäminen säästämisen vuoksi on siis ollut minulle aina mysteeri. Olen kuitenkin opetellut pistämään edes jotain sivuun joka kuukausi, vaikka puhuttaisiin vain paristakympistä. Käytännössä palkasta muodostuvista tuloista käytän vähintään 98% pakollisiin menoihin - joten säästämiseen jäävä siivu on hyvin pieni. Ylimääräisen, "odottamattoman" rahan kohdalla pistän puolet sivuun, ja toisella puoliskolla nautin elämästä (ei puhuta isoista tai säännöllisistä rahoista - voitan pienen summan lotossa, myyn turhaa tavaraa eteenpäin, mitä vain.)
Pienituloisena säästämisen merkitys korostuu - se luo mielenrauhaa, kun tietää laittaneensa sivuun rahaa "pahan päivän varalle". Tilanne on kuitenkin erilainen, kun tarkastellaan pienituloisuuden kestoa. Toki säästäminen on erittäin fiksua, jos tietää, että pienituloisuus ei ole päättymässä pitkään aikaan. Jatkoteksti koskettaakin oikeastaan niitä, jotka tietävät pienituloisuuden päättyvän parin vuoden sisällä. Olen itse työssäkäyvä ulosoton asiakas, joten sillä hetkellä kun velkani ovat parin vuoden sisällä kuitatut, lakkaa pienituloisuuteni.
Ystävien seura on ilmaista! Ja kuvapankin kuvan perusteella edullisiin ajanviettotapoihin kuuluu ostoskärryjen pölliminen nauttien samalla maidosta. |
Minä en siis laittaisi koko rahaa säästöön. Enkä laitakaan. Tarkastelen budjettiani vaihtuvien kuukausitulojen takia kuukausittain, mutta joka palkkapäivän jälkeen tiedän kuinka paljon minulla periaatteessa on varaa laittaa säästöön - ja laitan siitä korkeintaan puolet (ja lisäksi ne satunnaiset, silloin tällöin tipahtelevat rahat). Vähän siis silti laitan sivuun joka kuukausi, sillä kuten totesin - pienikin hätävara luo turvaa.
Miksi annan edes pienelle "törsäilylle" saumaa, enkä säästä koko summaa? Perustelen tämän sillä, että se määrä mitä pystyn säästämään väliaikaisessa ja suhteellisesti aika lyhyessä elämäntilanteessa noin pienellä määrällä vuosittain, on todella pieni raha - ja jos jotain oikeasti sattuisi, ei ole väliä, onko pahan päivän varalle laitettu 300 tai 600 euroa - ne ovat loppupeleissä aika samankokoisia summia. Muutama satanen. Kun pistät vain puolet ajattelemastasi summasta, sillä toisella puolikkaalla teet elämästäsi vähän parempaa.
Esimerkissäni puhun 50 eurosta - tällöin säästöön laittaisin 25 euroa, ja johonkin "luksukseen" jäisi 25 euroa. Toki tämä hupi pitää suhteuttaa siihen, mitä oikeasti jää yli. Riittääkö se raha yhteen hieman parempaan illalliseen kotona? Lupaa itsellesi yksi sunnuntai, kun kokkaat hyvin ja nautit ruuasta. Pystytkö käymään kerran pullakahveilla jonkun ystäväsi kanssa? Anna mennä. Voitko käydä kerran elokuvissa, tai ostaa pari pulloa viiniä? Go for it, nämä ovat pieniä nautintoja, ota niistä kaikki irti. Pointtina on: sillä ei ole väliä laitatko 5 euroa vai 50 euroa kuussa sivuun, niin kauan kun kaikki pakolliset menosi on hoidettu, anna itsellesi lupa nauttia vähän jostain, mikä on itsellesi tärkeää. Ehdit säästää parin vuoden päästä vaikka useiden satojen eurojen edestä joka kuukausi, kun et ole enää pienituloinen - ja saat silloin kasaan vaikka kuukaudessa sen, mitä tällä hetkellä saisit vuodessa.
Korostan uudelleen, että nämä ajatukset säästämisestä ovat päteviä vain, kun seuraavat asiat pitävät paikkansa: olet väliaikaisesti pienituloinen ja tiedät tienaavasi huomattavasti enemmän muutaman vuoden sisällä. Säästäminen pahan päivän varalle on todella hyvä idea, jos et tiedä kuinka kauan tilanne jatkuu tai tiedät, että se kestää hyvin kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti