Trendikästä elämäntyyliä

2010-luvulla on siinä mielessä positiivista olla köyhä, että voit rehellisesti olla pennitön vaikuttamatta sen köyhemmältä kuin muut. Toki yhtäkkinen muutos kasvissyöjäksi tai vintagesta huumautuvaksi kirpparikiertelijäksi voi olla lähipiirissäsi ihmetystä aiheuttava temppu, jos et ole sellainen koskaan ollut - mutta oman kulutushysterian vetäminen minimiin ei mielestäni aivan äärimmäisiä tekoja edes vaadi. Mikä parasta, voit tehdä sen oikeastaan täysin avoimesti. Ei ole noloa kierrellä kirppareilla, se voi olla hauska viikoittainen harrastus. Ruokaa on täysin OK tehdä alusta loppuun itse perusraaka-aineista: sehän on terveellistä ja suositeltua prosessoitujen, kaukaa kuskattujen einesten/valmisruokien sijaan. Kulutushysterian ja turhan materian havittelu voi olla asioita, joita et kannata periaatteidesi pohjalta.

Ytimekkäämmin: downshiftaten elon voi esittää valintana. Kukaan ei tiedä, maksatko kuussa useilla sadoilla euroilla vanhoja velkoja, vai laitatko rahaa säästöön. Oman jaksamisen kannalta on todella tärkeää tiedostaa, että löytyy monia jotka elävät vapaaehtoisesti samoilla tuloilla, millä itse ajattelee "kituuttavansa" syystä tai toisesta. Asenne on se, joka ratkaisee - voi vajota masennukseen ja ahdistua tilanteestaan, tai päättää, että näillä mennään - kirjaimellisesti!

Suurin ongelma, jonka olen kohdannut rahatilanteeseeni soveltuvan elämäntyylin rakentamisessa, on ollut oma pääni. Lähtökohtaisesti raha-asiat eivät kuulu kellekään muulle, mutta jotenkin pohdin liikaa muiden reaktiota köyhäilyyni. Miten muut ihmiset näkevät minut, kehtaanko enää käydä missään, vaikutanko rahattomalta, ihmettelevätkö muut miksen käytä rahaa samalla tavalla kuin ennen? Pyrin näinä hetkinä muistelemaan sitä, kuinka usein pohdin tällaisia kysymyksiä muista ihmisistä. Ja niin yllättävää kuin se (omasta mielestäni) onkin, ihmisenä, joka joutuu pyörittelemään euroja ajatuksissaan joka päivä - en koskaan pohdi muiden ihmisten köyhyyttä. Päinvastoin: saatan olla kauhuissani, kun huomaan esimerkiksi joidenkin tuttavieni elävän niinkuin itse elin kun olin vastuuton raha-asioissa. Suunnaton rahankäyttö on siis paljon enemmän huomiota herättävää, kuin se, että pyrkii säästäväiseen elämäntyyliin. On myös eri asia, vaikuttaako köyhältä, vai onko valinnut elää tuhlailematta. Omat puheet ja käytös on merkittävässä osassa myös tässä. Köyhyys on loppupeleissä yksilöllinen mittari, johon vaikuttaa suuresti omat asenteet.

Kasa happohuuruisia ilmapalloja. 

Jo ennen rahaongelmia kiertelin mielelläni kirppareilla ja etsin edullisesti löytöjä, niin kotiin kuin päälle puettavaksi. Nämä puoli-ilmaiset, käytettynä ostetut tuotteet eivät koskaan olleet nolo tai häpeällinen juttu: kavereille ja vanhemmille pystyi helposti hehkuttamaan, että katso mitä löysin, maksoi näin vähän. Enkä tarkoita nyt mitään euron trikooriepuja - olen löytänyt Ralph Laurenin mustan pikkujakun 4 eurolla, Hugo Bossin untuvatakin talveksi 10 eurolla - esimerkkejä riittää. Uutena ostettuna kalliita, mutta käytettynäkin kestäviä ja laadukkaita vaatteita pienellä rahalla. Pyrin pitämään tästä asenteesta kiinni: kun käytät vähän rahaa, olet onnistunut. Kun saat vähällä rahalla paljon, olet onnistunut. Koski tämä ruokaa, vaatteita, mitä vain - ei saisi ajatella, että kalleus merkitsisi arvoa. Toki järjenkäyttö myös edullisuudessa on sallittua. Voit syödä kuukauden pelkkiä nuudeleita ja maksat siitä muutaman kympin - mutta elimistösi ei kiitä asiasta. Voit ostaa eurolla jonkin valmiiksi nukkaisen ja ruman puseron kirpparilta, etkä koskaan käytä sitä. En siis tarkoita, että tulisi aina tähdätä halvimpaan mahdolliseen laadusta tinkien. 

Ensimmäinen tärkeä läksy, minkä pieniä varoja budjetoidessaan joutuu oppimaan, on tässä mielessä euron arvo. Paljon euroja tilillä voi olla kiva näky - mutta se ei saisi olla itseisarvo. Sen sijaan on hyvin tyydyttävää, kun pystyy käyttämään vähätkin rahat fiksusti - ja saattaa silloin jäädä se muutama euro yli johonkin "turhaan". Ennen palkkapäivää katson käyttötilin saldoa. Siellä voi hyvinkin olla vain muutama euro, jos sitäkään - mutta se on kaikki budjetistani yli jäänyttä rahaa. Voin ostaa hyvillä mielin vaikka suklaalevyn ja nauttia siitä.

Kirjoittelen varmasti myöhemmin lisää "köyhyysimagosta" ja kirppareista. Olkoon tämä avauspostaus ehkä kirjoittajan mielenmaisemaan uuden identiteetin löytämiseen juuri rahankäyttäjänä.