Menoja karsiessaan saattaa herkästi karsia vääristä asioista - varsinkin, kun on nuori ja haluaisi mennä, tehdä ja kokea mahdollisimman paljon ystävien seurassa ja samassa (taloudellisessa) vauhdissa. Syödään väärällä tapaa edullisesti, jotta viikonloppuna on varaa lähteä ulos, ei välttämättä harrasteta liikuntaa (salijäsenyyskin maksaa) ja vitamiinipurkit jäävät kaupan hyllylle ylimääräisenä kustannuksena.
Yksi iso kulu syntyy myös ehkä uusavuttomuudesta tai laiskuudesta: meillä on herkästi kertakäyttömäinen ote tavaraan. Heitetään pois sellainen, minkä voisi korjata tai kierrättää, ja tosi usein tavaran kuluminen johtuu siitä ettei sitä käsitellä oikein tai jakseta huoltaa. Tunnistan itsessäni entisenä tuhlurina paljonkin kertakäyttäjän piirteitä ja opettelen siitä kovasti pois. Mulla olisi oikeasti niin likaisia tunnustuksia tähän asiaan liittyen, että en kehtaa jakaa niitä edes anonyymisti blogissani. Mutta takaisin aiheeseen:
Itselläni ei ole varaa syödä niin terveellisesti, kuin haluaisin. "Kaikkiruokaisuus" on myös rahatilanteen sanelema juttu - jos voisin valita, en söisi laisinkaan punaista lihaa, mutta koen että tällä hetkellä ruokavalioni pysyy edullisimpana, kun suostun syömään sitä mikä sattuu olemaan edullisinta kaupassa. Toki pyrin syömään ruokaa, mistä saan tarpeeksi energiaa ja ravintoaineita - lisäksi napsin vitamiineja purkista. Olen jostain artikkelista lukenut, että näin perusterveenä aikuisena, ei-raskaana naisena vitamiinien nauttiminen lääkepurkista on lähinnä lumetta hyvinvoinnin kannalta. Jotenkin tulee silti turvallisempi olo kun niitä napsii, jäähän esimerkiksi tuoreet vihannekset ja hedelmät aika minimiin tällaisessa köyhäilijän ruokavaliossa. Lisäkustannuksia päivittäisestä vitamiiniannoksesta tulee noin 10 senttiä päivä, eli säästösyistä en koe tarpeelliseksi jättää pois niitä.
Liikuntaan laitoin juoksulenkkareiden verran rahaa tänä vuonna. Jos miettii, kuinka monta kertaa kävin juoksemassa, tuli harrastukseni aika kalliiksi. Ehkä kaksi kertaa. Olen todella huono lähtemään "vapaasti milloin vain" harrastamaan liikuntaa. Liikunta on kuitenkin todella tärkeä asia, eikä sitä kannata karsia viikottaisista rutiineistaan. Ensinäkin liikunta auttaa pitämään hyvää oloa yllä. Ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Se on paras lääke stressiin. Se on hyvä vapaa-ajan harrastus. Lisäksi se on oiva tekosyy sille, mikset lähde tuhlaamaan vähiä rahojasi yksille kaverisi kanssa työpäivän jälkeen. Liikunta voi olla käytännössä ilmaista, jos osaat käskeä itsesi kotona levittämään jumppamaton lattialle tai saat revittyä itsesi lenkille. Minä olen siinä tosi huono, mutta olen aiempina vuosina osallistunut erilaisiin ryhmäliikuntamuotoihin hyvällä menestyksellä ja oikeasti käynyt viikoittain harrastamassa liikuntaa. Tähän nojaten laitan tammikuussa rahaa erään voimisteluryhmän vuosijäsenyyteen ja aloitan uusiksi tämän harrastuksen. Jonkin verran joudun päivittämään vermeitäni harrastusta varten: uudet verryttelyhousut ja jonkinnäköiset tossut tarvitsen. Mutta odotan jo innolla ensi vuotta ja sitä, että aina kun minulla on vapaapäivä tai aamuvuoro, pääsen alkuillasta hikoilemaan.
Pienituloisena kaikkeen huolenpitoon itsensä tai omaisuutensa suhteen kannattaa keskittyä täysillä. Puhdas ja terveellinen olemus ei pelkästään luo mielikuvaa siitä, että sinulla on siisti ulkoasu ja sitä kautta "asiat hyvin" - se myös oikeasti tekee mielestä paremman ja auttaa pitämään terveyttäsi yllä. Ja terveydestään kannattaa huolehtia, sillä siihen uppoaa paljon rahaa, jos jotain onkin yhtäkkiä pielessä. Pakko-oireisuuteen ei tarvitse kallistua: jo pienillä jutuilla saa paljon aikaiseksi.
Muutamia juttuja, mihin olen keskittynyt erityisesti viime aikoina:
- Hampaat kannattaa harjata todella huolellisesti. Ei kariesta tai ientulehdusta - ei isoa laskua.
- Yleisesti omasta hygieniasta kannattaa oikeasti välittää. Suuri vaikutus omaan terveyteen ja hyvään oloon.
- Pidä koti puhtaana ja miellyttävänä. Viihtyvyys paranee. Usein pakonomainen tarve vaihtaa koko kämpän sisustus syntyy juuri silloin, kun koti näyttää muutenkin ihan räjähtäneeltä. Ja kotisi irtaimiston kunto paranee, kun kahvitahrat eivät pinty pöydän pintaan tai aterimet eivät loju likomassa tiskivedessä päiväkausia.
- Huolla tavaroitasi. Opettele ja ota selvää, pystytkö korjaamaan jotain itse, ennen kuin viet korjattavaksi tai heität pois.
- Pese vaatteesi pesuohjeiden mukaisesti - ne kestävät pidempään.
- Osta kotiisi käsittelyaineet kengillesi ja hoida säännöllisesti myös kenkiäsi.
Liikunnan lisäksi olen pohtinut aloittavani toisen uuden jutun ensi vuonna: luopua shampoo- ja hoitoainepulloista ja vaihtaa nämä tuotteet shampoopalaan. Shampoopalat maksavat keskimäärin 10-15 euroa kappale ja ne riittävät jopa 80 pesukertaan, eli omassa käytössäni helposti yli neljäksi, ellei jopa viideksi kuukaudeksi. Päänahkani on todella herkkä ja edulliset markettishampoot aiheuttavat oireita, jotka vaativat seuraavaksi tuotteita apteekista. Ainut shampoo mitä olen voinut käyttää ilman ongelmia maksaa 10 euroa pullo, salonkituote. Shampoo kuitenkin kuivattaa hiuksiani niin paljon, että saman sarjan hoitoaine on ollut myös välttämätön. Eli 20 euroa noin parin kuukauden välein. Keskustelupalstoilla samasta päänahkaongelmasta kärsineet ovat kehuneet paljon luontaisia shampoopaloja ja nyt pitäisikin vain uskaltaa kokeilla. Tämä on kyllä ehkä yksi ärsyttävimmistä jutuista pienissä rahoissa: uuden kokeileminen on oikeasti riski ja tuntuu lompakossa. Mutta jos kokeilu osoittautuu kannattavaksi, säästän ensi vuonna helposti useita kymmeniä euroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti