Miten selvitä pikavippikierteestä?

Kauhean tylsä, lohduton, ja monille varmasti myös mahdottomalta tuntuva vastaus, jos kierre on jo alkanut - mutta näin se valitettavasti tapahtuu: Älä ota (enää) pikavippiä.

Ostat rahaa kalliilla hinnalla ja kaivat itsellesi taloudellista hautaa niitä ottamalla. Eli kun sinulle iskee rahantarve yhtäkkiä, pysähdy miettimään: tarvitsenko tätä rahaa, vai haluanko vain juuri nyt jotain? Valitettavan usein kulutuspainotteisessa elämäntyylissä ylläpidämme törsäilyimagoa velalla. Lisäksi ostamme itsemme tyytyväisiksi, tajuamatta, että nämä hankinnat eivät tee meitä sen onnellisemmaksi kuin mitä olimme ennen hankintoja. Kulutuksesta humaltuva mieli voi saada sinut jopa uskomaan, että kyllä, kyllä sinä tarvitset nyt satasen tai pari uuteen älypuhelimeen tai vaikka reippaampaan irtiottoon viikonloppuna. Helposti saatavilla oleva laina kostautuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, kun on takaisinmaksun aika.

Velkarahalla saatetaan itse lääkitä ahdistusta, huonoa oloa, tajuamatta, että juuri tästä velaksi elämisestä se ahdistus ja huono olo ainakin osittain kumpuaa. Tottakai se stressaa, jos joka kuukausi koet, että joudut ottamaan velkaa. Kun saat kierteen katkaistua, et välttämättä törsäile samalla tavalla - mutta huomaat, että olosikin on parempi. Oman rahatilanteen tarkastelu saattaa olla aluksi shokki, kun tajuaa, mihin kaikkeen ei oikeasti ole varaa - mutta toisaalta, kun saa velkansa hoidettua, voi olla jopa yllättynyt, kuinka lähelle haluamaansa elämäntyyliä voi päästä suunnittelulla ja sinnikkyydellä. Tuskin kukaan pikavipeillä ostaa uutta autoa tai kartanoa, pikavipeillä haetaan nimenomaan nopeita, pieniä nautintoja - ja jos nämä ovat asioita, jotka merkitsevät sinulle jotain, kykenet kyllä kustantamaan ne ilmankin pikavippejä ottamalla raha-asiasi haltuun.

Kun kyse on vain rahankäytöstä hankintojen tai palvelujen vuoksi, moni järkevä kykenee tässä kohtaa erottamaan rahan todellisen tarpeen vain sen käyttämisen halusta ja voi olla ottamatta pikavippiä. Tilanne onkin hurjempi, jos rankalla työllä ansaittu palkka on heti palkkapäivän jälkeen törsätty hupiin, ja pikavippejä tarvitaan nyt pakollisten kulujen (vuokra, laskut, ym.) maksamiseen. Jos tunnistat itsesi tästä, tilanne ei ole mahdoton: sinun on kyettävä rauhoittumaan, pyydettävä maksuaikaa laskuillesi, kysy apua sukulaisilta (jos tämä on vaihtoehto - tiedän, ettei aina ole), ja jos sinulla on säästöjä (joita tuskin kyllä on, elämäntyyli kun on minullekin valitettavan tuttu menneisyydestäni), käytä niitä saadaksesi rahatilanteesi "nollattua". Jos olet toistaiseksi välttynyt maksuhäiriömerkinnöiltä, se ei ole juttu eikä mikään saada maksuaikaa laskuille - monet kokevat tällaisten puheluiden soittamisen vaikeaksi asiaksi turhaan. Käy läpi tavaroitasi ja myy itsellesi tarpeettomia pois. Älä koita tienata, vaan pelastaa rahatilanteesi. Ja kyllä, hetken aikaa tuntuu jopa siltä että olisit aivan rahaton vaikka käyt töissä. Et ole oikeasti näin peeaa ja huomaat sen kun vippien maksut ovat pois to-do-listiltä.

Jos pikavippejä on paljon, monet harkitsevat pankista yhtä suurempaa lainaa näiden kuittaamiseksi. Tämä on mielestäni sekä hyvä tai huono asia, riippuen ihan ihmisestä. Ensinäkin todella monet jatkavat pikavippikierrettään siitä huolimatta, että yhdellä lainalla on se jo yritetty pysäyttää. Melkein uskallan sanoa, että jokainen tietää itsestään jo ennen lainan hakemista, jatkuuko kierre vai ei. Itselläni takaajana lainassa oli vanhempani (en olisi muuten opiskelijana, osa-aikaisena työntekijänä sitä pankiltani saanut) ja olin erittäin motivoitunut saamaan lainan avulla raha-asiani kuntoon, mutta lainaa hakiessa en ollut täysin tietoinen velkatilanteestani. Haimme siis liian pientä lainaa, ja kun seuraavassa kuussa tuli sellaisista pikavipeistä perintäkirjeitä joita en ollut huomioinut, minun olisi pitänyt selvitä sekä lainan erämaksusta, että näistä pikavipeistä ja näin se kierre jatkui. Monesti neuvotaan, että talousongelmaisen pitäisi viimeiseksi sotkea lähimmäisensä rahasotkuihinsa (mm. näin, että lainaa takaavat muut ihmiset). Olen kyllä samaa mieltä - vaarana on, että omat rahasotkut alkavat vaikuttaa myös muiden talouteen. Itselläni kuitenkin tuo vanhempieni takaus puskee minut hoitamaan lainaa joka kuukausi, vaikka se ulosottomaksujen kanssa tekee todella tiukkaa. Jos laina olisi vain minun nimissäni, olisin varmaan päästänyt sen jo ulosottoon, mutta näin on parempi. Kai tämä riippuu ihmisestä ja omasta moraalista. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos omat hölmöilyni aiheuttaisivat ongelmia perheelleni.

Luin jostain, että yksin elävälle ihmiselle pitäisi periaatteessa riittää noin 1000 euroa kuussa elämiseen (olettaen, että ei asu pääkaupunkiseudulla). Monien mielestä tämä summa on varmaan käsittämätön ja se johtuu juuri siitä, että "eläminen" on niin yksilöllinen käsite. Onko parempaa "elämistä" maksaa ydinkeskustan kaksiosta, vai riittäisikö tilava yksiö kävelymatkan päässä keskustasta? Onko parempaa elämistä ostaa ruokakaupasta "sitä miltä tuntuu" usealla sadalla eurolla kuussa (ja silti sinulla on olo, ettei kaapeissa ole oikein mitään ruokaa) sen sijaan, että suunnittelisit syömisesi ja voisit saada ruokakulusi helposti alle 200 euron? Onko "eläminen" parempaa kun notkuu joka viikonloppu baarissa ja pyhittää yhden päivän darrasta palautumiseen? Oma elämiseni maksaa suurin piirtein 900-1000 euroa kuussa, mutta voisin helposti nipistää 100-200 euroa siitä kuukausittain pois. Tottakai välillä tuntuu siltä, että olisipa enemmän rahaa sellaiseen vapaaseen elämiseen, ettei joka euroa tarvitsisi aina laskea. Mutta toisaalta: miksi ihmeessä? Eikö juuri se vapaa törsäily ole sitä, mikä alunperin minut ulosottoasiakkaaksi ajoi.